Tarinoita kylältä

Pusulan pyhälle seurakunalle

pois lähtiessään paikkakunnalta

keväällä 1934 laatinut ja

lahjoittanut ainoana kappaleena

Ilmari Iki Kianto.

Motto: Suomen Kansan

ikivanhan virsikirjan kannesta.

“Joka tämän varastaa sitä piru

rakastaa Kirkon tornissa

kiikuttaa helvetin rannalla

heikuttaa.”

Kirun tenaatis amici!

Luettava puoliääneen hyvin

totisella naamalla ja naurua

pidätellen.

Muistorunoelma Pusulan

pyhälle seurakunalle v. 1934

J.K.r.s.

Minä Kianto Iki Kianto.

Itse Ilmari Kianto

Pohjolasta pontevasta

Eksyin pyhään Pusulaan

Suukkolaisten Suomelaan.

Talven täällä ivaltelin

Tähtiöitä tarkastelin

Potkurilla poljeskelin

Alas-ylös jyrkänteitä

Metsäkansan mäki-teitä

Joit ei lumi liioin peitä

Joissa täytyy (“isämeitä”)

Lueskella seitsämästi

Jotta pääsis välttävästi

Aivan laakson pohjaan asti

Mukanansa painolasti

Tutustuin mä Pusulaan

Suukkolaisten Suomelaan.

Ikkalaanki iskettelin

Raduskylään raksuttelin

Nousin aivan Auramäkeen

Siellä vasta äijän näkee

Ottaa ryypyn, kieltää naukun

Hylkää viinan, ottaa naukun

Rikas juutas, mutta saita

Taivaaseen vie katu kaita

Kantakirja-tammallaan

taivaaseen hän ajaa vaan

Joulukirkossakin kävin

Pulska kirkko pieni pappi

Miksi minust tuntuikaan

Puuttui hengellinen happi.

Tutustuin mä Pusulahan

Suukkolaisten Suomelahan

Kyllä, kyllä hylkikylä

Talon nimet Ala-Ylä

Jaakkoloita

Mikkoloita Pietilöitä

Mattiloita, Naapurissa asui

noita

Noita-akka Pyhä sisko

Liukas niinkui sisilisko

Lausuin sanan – vastas kaksi

Tulin sangen vakavaksi

Henkiystäväksi hälle

Heityin virmapäälle tälle

Joka mulle saarnas aina

Arkeena ja sunnuntaina

“Autuaaksi” auttoi miestä

Siksi pyysi kieltään piestä

Jota minä kuritan

Sitä minä rakastan

Kauan ystävyyttä kesti

Kukas meitä siitä esti?

Mutta piru välit sotki

Itse Belsebubi katki

Juutas julma kitahansa

Laulut loppui aikanansa

Se on sangen kumma juttu

Pusulainen puuro-huttu

Muuan poika-nulkki kantoi

Kätehensä käärön antoi

Pilarunon piikasesta

Taivaan ahon autudesta

Tuosta suuttui suuri noita

Sylki suustaan torakoita

Käärmehiä kamalasti

Aivan naapureihin asti

Murskatakseen muukalaista

Kiesus nähköön moista naista

*) Myöhemmin kävi selville

ettei se ollutkaan pilaruno vaan

eräs makkipaperiksi ulos

viskattu konsepti, jossa

puhuttiin vanhoista piioista

yleensä. Mutta asianomainen

oli sen väärin käsittänyt ja

ottanut itseenä.

Tekiän huomautus Histor)

Niin nyt tästä lähden

Noita-akan taikain tähden

Niin nyt lähden enkä palaa

Pusulaan en enää halaa

Heitän hiiden hupsun yksin

Pirun kanssa sylityksin

Menköön vaikka Jaappaniin

Minä lähden Baabeliin.

Tunsin myöskin Maulaan ukon

Suomelaisten suuren kukon

Pusulaisten rahatukon

Hauska ukko! Karhun tuttu

Ryysyrannan loistonuttu

Raaskinut ei koskaan juoda

Pientä konjakkia tuoda

Niinkuin Kroisos hän on rikas

Rikas ei oo sinun vikas

Se ei kukkaroa piinaa

Karhun kavereiksi siis jäimme

Maun mainioksi näimme

En nyt muista en muita

Suomelasta sulosuita

Aili Linsténihän sentään

Muistot rakkaat vielä lentää

(Mielin hellänä liverteli)

Ihmis syötä imarteli

Vaan kun portista hän käänsi

Juorut keksi kaikenlaiset

Hyi te Pusulaiset naiset

Itse otti ryypyn raukka

Toiseen iski niinkuin haukka

Kerran kehui humalaansa

Pilkkas omaa Jumalaansa

Hyi te Pusulaiset naiset

Muistan vielä Virtas muijan

Joka nyrkkiään kun puijaa

Nokan alla heilutteli

Ihmistä kun hieroskeli

Pyynojan lesken muistan

Kissoinensa esiin puistan

Vielä Varttisenkin talon

Josta näen kirkkaan valon

Tunsin isännänkin jalon

Saiko päähänsä hän halon?

Mutta voi ne tyttö parat

Miks ne olivat niin arat?

Kuka heille kuvan kantoi

Yksi tyttö – ylön antoi

Vesteeniä vanhaa Saksaa

Vaiva mainita myös maksaa

Kärsivällisyyden taksaa

Ihminen se jatkaa jaksaa

Hyvä oisi August raiska

- Kauppias ei ole laiska

Vaan on hällä muuan Saara

Niinkuin Vihtorilla Klaara

Joka potki tohvelilla

Voiteleepi vohvelilla

Sihtaa häntä sihvelillä

Kihvelillä, rihvelillä

Heittää vaikka helvetillä

Siksi kärsii August parka

Siksi Augusti on arka

Siksi hylkää ystävänkin

kun on uskon hullu hänkin

On se risti kristityllä

Uskovaisellakin vaiva

Mandin rakkaus ei yllä

Jotta itse näkis taivaan

Belsebubi häntä kiusaa

Toisten portaita hän huiskii

Ernst Lampéniakin uhkaa

Vaikka piru hälle kuiskii

Pusulassa on pulskat pojat

Pojista ei pahaa sanaa

Pojat taitaa kaivaa ojat -

Tunnen kolme koulu-kanaa

Pikkutyttöist tulee suuret

Niin on Pusulaisten juuret

Jokohan nyt piisaa laulu

Pusulalle muistotaulu?

Maulaan lukuisilta vielä

Muisto minua ei kiellä

Syötiin ruokaa, ruokaa, ruokaa

Turhaan varroin juokaa juokaa

Maha multa siellä halkes

Ennen kun uus päivä valkes

Vaan kun se on kansan tapa

Niin saa kestää köyhän napa

Hallelujaa lukuisille

Hallelujaa lukkarille!

Joka tästä laulusta suuttuu

Siltä huumoria puuttuu

Pyhä Mandikin sen tietää

siksi leikkirunot sietää

Ensin hieman suututtuaan

Hahmoltansa muututtuaan

Maulaan ukosta mä tykkään

Augustille käden lykkään

Kiitos löylyistäsi Mandi

Sinä Pusulaisten gandhi

Hallelujaa Hauskaa

kesää teille kaikille

toivottaa

nuori Runoiliamaisteri

.